sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Jos minä kuolen, jos sinä kuolet

Rakkaus, ystävyys ja välittäminen. Välittääkö minusta ketään, olenko tärkeä tässä maailmassa? Sureeko kukaan, kun minä kuolen?
Facebookissa kiertoviesti "paina tykkää jos surisit minua kun kuolen" jaksaa kiertää aina vaan. Ja monet varmasti yksinäisyydessään pohtivat oikeasti sitä, onko omalla elämällä ollut merkitystä muille. Olenko jättänyt jäljen tähän maailmaan?
Olenko jättänyt jäljen ihmisiin?

Minä olen ihminen, joka menee helposti raiteiltaan vieraidenkin kuolemasta. Järkytyn ja mietin läheisten surua. Miten monet ovat jääneet kaipaamaan. Mietin kesken jääneitä asioita ja selvittämättömiä tilanteita. Silti unohdan helposti sanoa ihmisille joita jäisin oikein erityisesti suremaan, että minä välitän sinusta ja tahdon pitää sinut tällä pallolla -että olet onnellinen.
En osaa pitää kiinni ihmisistä, olen surkea ystävä. En käy juurikaan kylässä, ja puhelut ja tekstarit joita vaihdan koskevat melkein ainoastaan eläimiä. Minusta itsestäni ei kukaan tiedä oikein mitään. Silti uskon senkin, että jos nyt itse kuolisin, olisi muitakin jotka sitä surisivat, kuin oma lähin perhe. Että jotain on joskus tullut tehtyä, joka on herättänyt tunteita jotka ravistaisi ihmistä.

Se, että omaa merkitystä ihmiset joutuvat arvuuttelemaan on jotenkin surullista.
Jossain ihan varmasti on joku, jonka elämään olet tuonut rakkautta jossain vaiheessa, ja joka suree tavallaan. Jossain on ihminen jonka ajatuksia olet ravistellut, ja jonka kanssa olet väitellyt rakentavasti -tai vähemmän rakentavasti -ja joka jäisi kaipaamaan sinua. Joku arvostaisi sinun saavutuksiasi tai asennettasi työelämässä, äitinä, sisarena, keskustelijana, kuulijana, käsityöläisenä, hyväntekijänä -ja surisi sitä miten hienon ihmisen maailma on menettänyt. Perheesi rakastaisi sinua ikuisesti vaikka olisit poissa.

Joku sinun läheisesi voi myös olla epävarma siitä, kaipaatko sinä häntä nyt, tai jos ette koskaan tapaisi. Joku jota et ole nähnyt pitkään aikaan, voi herätä yöllä kaipaamaan sinua, ja miettii ajatteletko sinä häntä koskaan. Ihmiset miettivät, koska sitä on niin vaikea sanoa ääneen. Jouluna voit ostaa lahjan tärkeälle ihmiselle, ja hän saattaa siitäkin miettiä, että onko tämä ostettu velvollisuudentunteesta, tai "pitääkö minunkin nyt ostaa jotain??"

Jossain voi olla joku, jota itse kaipaat niin, että sydän rutistuu. Niin että välillä huudat, itket ja näet unia -jonka kuoleman vuoksi elämäsi luhistuisi, vaikka ette ole nähneet vuosiin. Jolle soittamista ajattelet vähintään joka toinen päivä -ja jonka rakastamista vihaat ja rakastat sitä tunnetta ennen, ja sen jälkeen. Joku jolle et voi sanoa välittämistä vaikka tahtoisit, koska jo ajatuskin on liian surullinen.

Elämä on arvokkain asia mitä meillä on. On tärkeä arvostaa niitä, jotka tekevät tai ovat tehneet meidän elämästä kauniin, tai opettaneet meille asioita. Samalla tavalla kuin on tärkeä arvostaa itse elämää. Tänäänkin voi olla hyvä päivä kertoa niille ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä, miten tärkeitä he ovat. Ja jopa kertoa se niillekin, joiden kanssa et ole enää tekemisissä. Pyyteetön rakkaus ja välittäminen on elämässä kauneinta. Jos siihen rohkenee.

Mikään ei ole niin tärkeä kuin sinä, sinun elämäsi. Sinua jäisi suremaan moni, sinua rakastetaan. Elämälläsi on ollut merkitystä, toivon että pysyt täällä. Kiitos kun olet itsesi, olet ihana juuri tuollaisena. Sinä olet korvaamaton.


1 kommentti:

  1. Itse olen yrittänyt noudattaa sitä neuvoa, että laitan edes tekstarin jos joku läheinen mielessä pyörii. Itse tietää miten paljon pienikin viesti yksinäisyyden keskellä lämmittää ♥

    VastaaPoista